Väkivalta käsitetään usein kahden tai useamman ihmisen väliseksi, vinoutuneeksi vuorovaikutussuhteeksi. Se voi kuitenkin suuntautua sekä toisiin, että myös omaan itseen. Väkivallan juuret ovat hyvin syvällä koko ihmiskunnan vuosituhantisessa historiassa. Sitä on ollut aina ja kaikkialla ja sen impulssit ovat meissä kaikissa.
Väkivalta on luonteeltaan kollektiivista. Jo 1800- luvulla Dostojevski totesi Karamazovin veljeksissä: ”Kun yhtä paikkaa kosketat, se heijastuu maailman toisella laidalla”. Väkivalta Kiinassa tai Pohjois-Koreassa heijastuu niin meille kuin meissä.
Maailmansotien väkivaltaa kantaa meistä jokainen. Kun toisen maailmansodan aiheuttamia traumoja ei käsitelty ja energia suunnattiin jälleenrakentamiseen, syntyi ihmisten mielissä ”haamuistunut tunnerepeämä”, käsittelemätön ja tunnistamaton paha olo, jolle ei löydetty sanoja eikä siten myöskään kanavaa ulos syvistä ja kipeistä tunteista.
Ellei pahaa oloa ja sen lähteitä tunnisteta ja käsitellä, ne jatkavat kulkuaan sukupolviketjuissa muotoaan muutellen.
Vihakin on sallittua
Pahoinvoiva ihminen tulee vihaiseksi. Naisten viha koetaan yleensä kielteisenä ja naisen väkivaltaisuus on edelleen tabu. Koska tunteet eivät ole + tai – merkkisiä vaan tunteita, oikein käytettynä vihakin on hyvä, eriyttävä ja muutosta luova tunne.
Kun ihmistä kohdellaan kaltoin niin että oma eksistenssi/ identiteetti uhkaa vaarantua, hänen sisällään syntyy kauhu, ääretön yksinäisyys ja tunne siitä, että on kaiken ulkopuolella. Tuon syvän ulospäin näkymättömän yksinäisyyden hän ottaa itseensä ajatellen: ”oma syyni että jään yksin”. Syntyy häpeä ja tunne siitä, että on erilainen.
Halu tulla hyväksytyksi on jokaisessa meissä. Ulkopuolisuus ja yksinäisyys aiheuttavat häpeää, vihaa ja pelkoa sekä itseä että muita kohtaan, jolloin energia suuntautuu varuillaan oloon ja itsensä tarkkailuun. Ihminen alkaa miellyttää muita tullakseen hyväksytyksi. Viha, kauhu, häpeä ja pelko tulevat esiin syyllisyytenä. Ennen kuin syyllisyys kehittyy, on siis jo tapahtunut paljon.
Tunnekapseli ihmisen sisällä
Selviytyäkseen satuttavasta kokemuksesta ihminen kehittelee erilaisia strategioita. Tämä tunteiden möykky, tunnekapseli, voi säilyä vuosikausia koskemattomana ihmisen sisällä.
Kipeät, vaikeat tunteet jäävät käsittelemättä, tunnistamatta ja tiedostamatta.
Vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin jokin elämässä satuttaa ja koskettaa sisällä olevia tunnistamattomia tunteita. Silloin, ehkä ennalta arvaamattomasti, ”tunnekapseli räjähtää” ja omaksi hämmästyksekseen ihminen toimii väkivaltaisesti. Tällaisen tilanteen jälkeen hän päättää, ettei enää koskaan toimisi samalla tavalla. Pelkkä päätös ei kuitenkaan riitä, vaan siirrytään tietynlaiseen avuttomuuden kehään, jossa väkivaltaisen teon, syyllisyyden, häpeän, pelon, vihan ja kauhun tunteet vuorottelevat ja tilanteet toistuvat.
Tunteiden kohtaaminen
Maria-akatemiassa näitä käsittelemättömiä tunteita, vihaa, syyllisyyttä, häpeää, kauhua ja pelkoa pyritään avaamaan ja kohtaamaan. Kun ymmärretään tunteiden dynamiikkaa, voidaan löytää uusia keinoja ja toimintastrategioita omien tunteiden käsittelyyn. Ei olla enää vain omassa yksinäisyydessä vaan tunneyhteydessä muiden kanssa.
- Väkivalta on moniulotteinen ja kollektiivinen ilmiö
- sukupolvelta toiselle siirtyvän väkivallan ketju voidaan katkaista
- väkivallan käytöstä puhuminen, väkivallan juurien tiedostaminen ja yhteisvastuunotto ovat avaimia väkivallan tunnistamiseen, kohtaamiseen ja ehkäisyyn.
Sirkka-Liisa Mäki-Fränti
Olen ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija, psykoterapeutti ja perheterapeutti.
