Emotionaalinen kaltoinkohtelu

 Aihe: Tunnista väkivalta

Emotionaalinen kaltoinkohtelu on itseasiassa sanoina melko haastava käsitepari. Ammattilaiset käyvät edelleen pitkiä keskusteluja siitä, ovatko emotionaalinen, psyykkinen ja henkinen toistensa synonyymeja. Minun ei tarvitse nyt sitä tässä pohtia. Totean selvyyden vuoksi, että tässä blogikirjoituksessa emotionaalisen kohdalla voisi lukea myös henkinen tai psyykkinen, eikä siltikään oltaisi pahasti metsässä. Toinen käsiteparin haastavasti määriteltävä käsite on kaltoinkohtelu. Tässä kirjoituksessa kaltoinkohtelu on sekä pahoinpitelyä ja väkivaltaa, mutta se sisältää myös tekemättä jättämisen, joka aiheuttaa kokijalleen pahaa oloa tai haittaa. Itse olen törmännyt kaltoinkohtelu käsitteeseen useammin puhuttaessa aikuisen käyttäytymisen kohdistumisesta lapseen ja vastaavasti pahoinpitely tai väkivalta käsitteisiin silloin kuin kohdistuu joko lapseen tai aikuiseen.

Kaltoinkohtelun tunnistaminen

Mitä se emotionaalinen kaltoinkohtelu sitten oikein on? Tutkimuksissa on  useasti todettu, että ammattilaistenkin on sitä vaikea tunnistaa. Usein myös tekijän ja kokijan on vaikea ainakaan heti tajuta, että mistä tapahtumassa oikeastaan oli kyse. Emotionaalisen kaltoinkohtelun seuraukset tulevat usein näkyviin vasta pitkän ajan kuluttua. Voi olla vaikea yhdistää myöhemmin esiintyvää oireilua aiempaan emotionaalisen kaltoinkohtelun kokemukseen. Lisäksi me ihmiset olemme erilaisia. Toiset oireilevat lyhytkestoisenkin kaltoinkohtelun seurauksena, toiset taas eivät. Usein oireiluun on yhteydessä myös muut elämässä läsnäolevat tekijät. Emotionaalinen kaltoinkohtelu voi olla vähintään yhtä traumatisoivaa kuin fyysisenkin kaltoinkohtelu. Lisäksi meidän pitää muistaa, että fyysinen kaltoinkohtelu on aina myös emotionaalista kaltoinkohtelua. Lisäksi useimmat meistä kokee ja käyttääkin emotionaalista väkivaltaa jossain elämän vaiheessa, usein kuitenkin pieniä määriä.

Brittiläinen tutkija Danya Glaser on määritellyt lapsen emotionaalisen kaltoinkohtelun muotoja melko laajastikin. Hänen mukaansa emotionaalista kaltoinkohtelua on toistuva ja vahingollinen vuorovaikutus lapsen kanssa. Vahingollisella vuorovaikutuksella hän tarkoittaa esimerkiksi vihamielistä, syyllistävää tai vähättelevää puhetta, mutta myös jatkuvaa välinpitämättömyyttä tai poissaolevuutta. Pelottelu ja uhkailu on ehkä helpompi ymmärtää haitalliseksi vuorovaikutukseksi, mutta myös julma rajoittaminen on lapselle haitallista. Hänen mukaansa myös tunteiden näyttämisen kieltäminen on kaltoinkohtelua. Lisäksi haitallista on lapsen yksilöllisyyden sekä vanhempien ja lasten välisten rajojen kunnioittamattomuus. Riittävän hyvään vanhemmuuteen liittyy kyky erottaa ja tunnistaa lapsen mielenmaailmaa, ajatuksia ja toiveita erillisenä vanhemman omasta mielenmaailmasta, ajatuksista ja toiveista. Lapselle haitallista on myös vanhemman kykenemättömyys tukea lapsen sosiaalista kehitystä iänmukaisesti. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vanhemman liiallista suojelevuutta lasta kohtaan. Lapsen emotinaalista kaltoinkohtelua on myös lapsen altistaminen vanhempien väliselle väkivallalle.

Havaintoja kaltoinkohtelusta

Useat edellä kuvatuista sopivat myös aikuisten välisen emotionaalisen kaltoinkohtelun tunnusmerkistöön. Tutkiessani naisten käyttämää perheväkivaltaa, naiset kuvasivat samanlaista käyttäytymistä kuin Glaser on aiemmin määritellyt. Kuitenkin niin, että tutkimani naiset kuvasivat samanlaisen kohdistuvan myös kumppaniin. Useat naiset, myös huomasivat osallistuttuaan Demeter -työskentelyyn, että hehän olivat aiemmassa elämässään kokeneet paljonkin henkistä väkivaltaa, mutta tunnistivat sen vasta työskentelyprosessin aikana. Monet heistä myös toivoivat, että emotionaalisesta kaltoinkohtelusta puhuttaisiin enemmän, koska se voisi ennaltaehkäistä käyttäytymisen muuttumista fyysiseksi. Monet heistä myös tunnistivat työskentelyn aikana, että olivat käyttäneet emotionaalista väkivaltaa perheessä. Tärkeänä huomiona he tunnistivat senkin, että usein olivat olleet etenkin itseään kohtaan kaltoinkohtelevia. Itsensä jatkuva vähättely ja soimaaminen oli saattanut olla osa heidän arkeaan vuosia, ennen väkivaltakäyttäytymisen laajenemista ulkopuolisiin. Naisten tapaan kannustan meitä kiinnittämään entistä enemmän huomiota kaltoinkohtelun ei fyysisiä jälkiä jättävään puoleen. Sisäiset haavat ovat usein kovin hitaita paranemaan.

Pia Keiski, TtT
Tampereen ammattikorkeakoulu

Kirjoita hakusi ja paina Enter.